11.11.2019

Oli pimenevä lokakuu. Hämeenpuiston lehmuksissa roikkui enää muutama lehti, niin hentona, niin voimattomana. Märkä lehtimatto tuntui ruohon päällä niin raskaalta, ettei se enää muistanutkaan, kuinka auringonsäteet vain hetki sitten leikittelivät sen kepeitä huippuja. Ville viestitti viidennen kerran: ”en tule reeneihin”. Markus vastasi: ”poissa edelleen, jotenkin motivaatio kateissa”. Ossin kalastusalus oli lipunut jo ajat sitten horisonttiin. ”Maksa se lisenssi ja tule peleille,” Koskimäen Markus sanoi painokkaasti veljelleen. ”Tänään on Ilves päivä, ei pääse”, Matti vastasi. Reenivastustaja hallitsi harjoituksia. Juhon auton ovi kolahti kiinni. Unohdin sanoa ”kiitos kyydistä”. Auto katosi kulman taakse. Näyttöni täyttyi vesipisaroista.

Ilmari Hietala, tuo viime kaudella läpimurtonsa tehnyt ja Helsinkiin muuttanut maalivahtimme istui pukuhuoneessa varusteet päällä, tukka vielä aamun suihkusta hieman kosteana. Hän oli aiemmin viikolla ilmoittanut tulevansa kauden toiseen peliviikonloppuun, vaikka tuntumaa ei ollut kuin muutamasta Salattujen elämien työpaikkasählystä. Vastustaja Pälkäneen Luja-Lukko oli voittanut ensimmäisessä turnauksessaan molemmat pelinsä. KrP II oli sen sijaan hävinnyt edellisen pelinsä lukemin 1-11.

Peliin. 46 sekuntia. Markus Koskimäki! Syöttäjänä Jarkko Järvinen (1+1). Tämähän tuntui aika hyvältä. Maali ja johtoasema! Kolme minuuttia myöhemmin. Markus Koskimäki! Voi juku sinä olet mahtava! Syöttö Niko Ristilälle (3+1), joka pamauttaa KrP II:n jo 2-0 johtoon. Ilmari taputti maalilla maata tyytyväisenä. Ensimmäiset jännityksen tuottamat hikipisarat kuivuivat. Erä päättyi vielä näyttävään maaliin, kun maagisen ottelun pelanneen Ristilän laukoma pallo pompahti päätylaudasta maalin takaa maalin toiselle kulmalle, jossa juonikas (ja komea) Jarkko Järvinen luki upeasti tilanteen ja löi pallon maalivahdin kautta sisään! 3-1!

Havahduin. Vain kymmenen metrin päässä minusta näin liikettä, joka säpsäytti aistini hereille. Nostin korvani ja tarkkailin. Jokin hyppelehti puolelta toiselle, liikkui kevyesti, vaivattoman näköisesti. Sen harja heilahteli lainehtien liikkeen mukana. Se oli sulavaa. Se oli sulavaa kuin lumileopardin loikka, kevyttä kuin lehdenleikkaajamuurahaisen askellus. Ei, mutta sehän on Ilmari! Ilmari on laihtunut, mietin. Nostin tyytyväisenä toista suupieltäni. Pilke vilkahti silmäkulmassani. Pelaamattomuus ei näkynyt missään. Ilmari pelasi aivan loistavaa peliä maalilla! Eikä tässä vielä kaikki…

Viimeinen erä. Pelitilanne noin tasan 5-5. PäLu oli tullut jo kaksi kertaa tasoihin kahden maalin takaa. Vastustaja saa rangaistuslaukauksen. Näinkö se hyvä peli kuihtuu kasaan? Pekka Nevaranta lähtee liikkeelle ripein, hieman ylimielisenkin vauhdikkain askelin. Halu näyttää on kova. Pekka kaartaa oikealle ja yrittää viedä palloa niin pitkälle kuin pystyy. Ilmari heittäytyy koko pituudellaan poikittain. Rystynosto.. ja torjunta! Eikä tässä vielä kaikki… Vastustajalle vihelletään toinenkin rangaistuslaukaus KrP II:n johtaessa 6-7 minuuttia ennen loppua. Eikä tässä vielä kaikki… Ilmari saa länget tukittua ja torjuu toisen rangaistuslaukauksen! Tässä vaiheessa Jani Vilenius miettii, että ei tyydy tähän. Pelejä on vain 18 vuodessa. Tarinan on oltava suurenmoinen. Lisää jännitystä! Jani ottaa rangaistuksen maasta pelaamisesta ja PäLu pelaa lopun kuudella neljää vastaan. Puolustus ja maalivahti hoitivat kahden miehen ylivoiman ja samalla KrP:lle voiton. ”Haasteet tekevät elämästämme mielenkiintoista, ja niiden voittaminen tekee elämästämme tarkoituksellista,” sanoi kirjailija Joshua J. Marine joskus.

Tuuli heilautti päällimmäisiä lehtiä. Nurmi haukkasi happea.

Toisessa pelissä KrP:n aloittava maalivahti vaihtui, mutta ei kalvennut ensimmäisen pelin maalivahdille. Timo Moisander, tuo… hmm. En tiedä miehestä paljoakaan. Odottakaa hetki, googlaan. No niin. Timo Moisander, tuo ”Tarjouskassipäällikkö” osoitti toisessa pelaamassaan pelissä, miksi KrP II:n olisi tullut maksaa hänestä hyvä hinta. Kolossaalinen mies vakuutti läpi ottelun. Hän on kuin maalivahtien alkuaine. Hän keskittyy, hän venyy, hän reagoi, on rauhallinen, mutta intohimoinen. Auta armias, kun tuomari kohtelee joukkuelaistamme väärin. Hän on valmis puolustamaan omiaan. Hän on… hmm.. google.. Hän on ”Puusuutari”.

KrP II voitti Soittorasia II:n kakkosjoukkueiden derbyssä 5-1. Nostan esille kaksi miestä. Maalivahdin, joka taisi tulla jo mainittua sekä Emil Alanderin ja Markus Lätin. Timon selän taakse ei tehty yhtään pelitilannemaalia. Ainoastaan yksi rangaistuslaukauksesta. Emil sanoi automatkalla tekevänsä tänään maalin ja Emilhän olikin liekeissä. Alander juoksee joukkueestamme nopeiten sadalla metrillä välin 30-70 metriä. Pelipäivänä nopeasti toimi myös pää ja kädet. Markus Lätti puolestaan tuli paikalle. Hän myös osoitti kuuluvansa huipulle. Kaikilla meillä on oma huippumme (toim. huom.). Rehellisyyden nimissä, Markus pelasi erittäin hyvän viikonlopun. Tervetuloa takaisin.

Maanantaiaamu. Lehtipuhallin puhaltaa lehdet tanssimaan keventäen samalla ruohikon taakkaa. Kaikki on hyvin.

Tässä otteluraporttien uusi ”Fun Fact”-ohjelmaosio, olkaa hyvät.

Fun Fact: Tiesitkö, että rankkaria torjuessaan Ilmari avasi tarkoituksellisesti längejään, jotta vastustaja yrittäisi jalkojen välistä sisään? Rangaistuslaukauksen laukoja tarttui syöttiin. Jalat nopeasti kiinni. Ilmari veti pidemmän korren.

  • Late

3 Jounin vyölaukkua                tuomarit (tämä on KrP II:n raportin kirjoittajalle aina helppo)

2 Jounin vyölaukkua                helpot vastustajat

1 Jounin vyölaukku                  kahvioita pelipaikoille!

3 Jounin tuuletusta                  Maalivahdit Ilmari Hietala ja Timo Moisander

2 Jounin tuuletusta                  Niko Ristilä

1 Jounin tuuletus                     Emil Alander