02.10.2011

Torstaina 29.9.2011 KrP:n naiset lähtivät metsästämään jatkoa voitolliselle kauden alulleen. Vastus ei ollut helppo, sillä Nokian liukkaalle parketille saapui useampia tyttöjen ja naisten maajoukkuepelureita vilisevä ja muutenkin vikkeläjalkainen ja taitava TPS Turkkusesta. KrP:llä etuina puolestaan oli vähintäänkin (elämän)kokemus ja (yli)voima.

Arkipeli ei tuonut ainakaan mitään helpotusta tai parannusta KrP:n pallollisen alkulämmön tasoon. Mutta niinhän jo vanha lahtelainen viisaus sanoo, että se on kaikki lopusta pois, jonka alussa rehkii… Tällä kertaa loppu – viimeistä silausta lukuunottamatta – osoittautuikin KrP:n vahvuudeksi.

Peli alkoi varsin tasaisissa merkeissä ja tilanteita riitti molemmissa päädyissä. 12 pelatun minuutin jälkeen KrP:n pakit ja vastustajan hyökkääjät taistelivat pallosta ja maaliverkon silmukoista Kallion vartioiman maalin takana. Yhtäkkiä pallo löysi tiensä maalin kulmalle, josta vastustaja suht vapaasti pääsi tökkäämään avausmaalin. Toiseen erään mentiinkin 0-1-lukemissa.

Toisen erän puoliväliin mennessä TPS:n nopsajalat ehtivät jo kahdesti uudelleen KrP:n maalin lähietäisyydelle niin vaarallisesti, että tilanne oli muuttunut 0-3:een. KrP:lläkin oli paikkansa ja pallo saatiin ylärimaan ja kerran myös maaliin, mutta tuomari ei ollut suostuvainen hyväksymään ko. tilanteesta maalia. Kehtasi väittää, että palloa kuokittiin maalivahdin alueella. Kumma, kun niistä alueista tarvitsee niin pieniä tehdä. 😉

Ajassa 34.10. KrP sai ylivoiman ja hukatun YV-alun jälkeen pakkipari Kollin-Kettu päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä. H.Vallo alias Kettu lataili kutinsa lähes keskiviivalta komeasti TPS-maaliin Tiian syötöstä. Tästä harmillisesti puolen minuutin jälkeen vastustajan MJ-hyökkääjä Laura Rantanen teki pelin toisen maalinsa ja tilanne oli 1-4. Tästä olisi jonkun joukkueen selkäranka voinut jo naksahtaa, mutta mitä vielä! Kuten mainostettua, Krp:n vahvuuksilla eli kokemuksella ja voimalla ei sellaiseen tule sortua.

Taistelu noususta alkoi kunnolla parahiksi ennen 2. erän loppua, kun Savolaisen ja Marttisen hienosti hyökätessä Riikkaa rikottiin maalintekotilanteessa ja tuomari vihelsi KrP:lle rangaistuslaukauksen. Sijaisvalmentajana pelissä kunniakkaasti toiminut S. Randelin tiesi keneen luottaa ja Kettu viimeisteli kylmän viileästi illan toisen maalinsa vanhalla tutulla vasen-oikea-rystyllä sisään -harhautuskombinaatiollaan. Vastustajalla oli kovasti argumentteja maalin hyväksymistä vastaan, mutta pallo maalissa, maali hyväksyttynä ja sillä sipuli.

Erätauolla tauolla tehty päätös oli jatkaa taistelua voitosta ja 3. erään tulikin tulta ja tappuraa oleva KrP – hymyä naamalla unohtamatta. Aktiivisempi karvaus tuotti tilanteita ja tolppalaukauksiakin nähtiin. Kerran jo toiminut ylivoima saatiin toimimaan taas, kun Kollin käytti palloa päädyssä hyvin Mannisella, joka palautti Tiialle ja tämä sivalsi pehmeän (siis kovan ja tarkan, mutta pehmeäkätisen 🙂 ) rannevetonsa vasemmasta laidasta komeasti oikeaan ylänurkkaan ajassa 43.27. Tilanteet eivät tähän loppuneet ja karvauksen päätteeksi Niemi riisti pallon vastustajan maalin takana ja syöttä hyvään paikkaan liikkuneelle Manniselle. Reetta täräytti pallon tolpan kautta maaliin ja peli oli tasan vajaa 4 minuuttia ennen loppua!

Loppuerä mentiin jo vähän varovaisemmin ja siinä KrP:n ylivoima ei enää tuottanut tulosta. Toisaalta Kallio hoiti kotimaalilla hyvin kaikki tilanteet ja siksi jatkoaika oli selviö. Sen aikana kävi kuten niin usein – toisessa päädyssä maali oli enemmän kuin lähellä pariin otteeseen ja sen jälkeen toisessa päädyssä soi. Valitettavasti omalta kannaltamme edeltävä oli TPS:n ja jälkimmäinen KrP:n kotipääty. Pakin paikalta keskustaan vapaaksi juossut TPS-peluri saikin vedettyä suoraan kulmapisteestä tulleesta syötöstä pallon pelin päättävästi maaliin ajassa 63.18.

Harmillinen loppu siis, mutta hyvä taistelu. Ei muuta kuin uutta putkeen ja peli-ilon kautta edelleen!