19.10.2018

Vielä elokuussa tilanne näytti jokseenkin huolestuttavalta. Pekka Antinmaa katosi toiseen joukkueeseen, Mikko Kinnunen on polvivaivainen, Ossi Mäkinen sen kuin vain kalastaa ja ”juniorit” Juho ja Tuomas kärsivät koti-ikävästä, kun reenivuoromme siirtyi Raholasta Nokiaa kauemmaksi uuteen Kauppi Centeriin. Lähtisimmekö kahdella ketjulla kauteen? Pelastukseksemme saapui neljä vanhaa tuttuamme Pirkkalan Pirkoista sekä vanha pelikaveri junioriajoilta. Välit ovat säilyneet yllättävän hyvinä muihin joukkueisiin, entisiin vastustajiin ja vanhoihin tuttuihin. Tuli pienenä yllätyksenä, kuinka puoleensa vetävä joukkue Nokian KrP II on. Useat reenivastustajat, kun eivät jatka kanssamme yhtä vuotta pidempää ja pelitkin ovat välillä yhtä sirkusta. Voi olla, että pitkänlinjan pelaajavalmentaja Jounin uutteran työn luoma maine oli kiirinyt kirkonkylää pidemmälle. Tai voi olla, että ei. Rakkaat 12 lukijaani, tervetuloa kauteen 2018-2019!

 

Orivesi 7.10. kello 9.25. Sumuinen ja raikas syysaamu. Pelaajat saapuvat pukuhuoneeseen. Jouni Yli-korpela on asetellut upouudet pelipaidat penkille näyttävään riviin jokaisen pelaajan paikalle. Jotkut käyvät jopa lenkillä. Ilmassa on rento ja positiivinen tunnelma. Kaikki ajattelevat, että tänä vuonna ollaan nousukarsinnoissa, mutta kukaan ei sano sitä ääneen. Kello 9.45. Jaakko Vallikin saapuu paikalle outo hymy kasvoillaan. Kello 10.00 pilli soi, pallo pyörii. Aikaa on kulunut 1 minuutti 46 sekuntia, kun Miika Sainio (3+0) laittaa KrP:n johtoon! Harvinaisen hyvä kauden alku.

 

Seuraavaksi sattuu jotakin vähemmän yllättävää. Juho Lehtonen (1+0) 2 minuuttia mailan painaminen. SC Läsimäki tasoittaa pelin ylivoimalla. Peli on kuitenkin täysin hallussa ja Ilmari Hietala näyttää maalilla kehittyneensä entisestään ottaen tärkeitä koppeja joukkueen alkujännityksen keskellä. Ajassa 13.55 Miika Sainio osoittaa, millainen vahvistus hänestä on saatu ja laukoo KrP II:n jälleen johtoon Mikael Lehtosen (0+1) syötöstä. KrP II alkaa mennä menojaan.  Peli on täyttä ilotulitusta. Murskajaiset! Maanrakoon hakkaamista! Uskomatonta näytöstä! Jarkko Järvinen (0+3) innostuu toisessa erässä syöttökoneeksi ja KrP II latoo taululle seitsemän maalia! Sitten tapahtuu jotakin vähemmän yllättävää. Juho Lehtonen 2 minuuttia, estäminen.

 

Kolmannen erän samalla upein ja häpeällisin hetki sattuu, kun Jouni Yli-korpela (1+0) tekee maalin. Salibandyn alemmilla divaritasoilla peli päättyy, kun ero kasvaa 12 maalin suuruiseksi. Jouni iskee tämän ratkaisevan 14-2 sinetin ajassa 38.04. Jouni tuulettaa sydämensä kyllyydestä karjuen niin, että koko halli hiljenee. Yleensä tällaisessa tilanteessa otetaan pelin päättyminen vastaan melko hillitysti, väsynyttä ja maahan poljettua vastustajaa kunnioittaen. Jounille se oli kuitenkin iso maali! 1-2 vuotta sitten Jouni lähti harjoituksista hallin isoista ovista ulos näyttävästi paareilla ambulanssiin hänen telottuaan jalkansa. Tähän maaliin konkretisoitui kovan työn, ahkeran kuntoutuksen ja melko hyvän laihduttamisyrityksen tulos. Mies on takaisin!

 

Toisessa pelissä kohtasimme harjoitusvastustajamme NeTu:n, eli Nepalin Tuhkimot. Joo-o, se on joukkueen nimi. Erittäin vaikea sanoa miksi. Veikkaan, että NeTu:n pompulapäinen puolustaja on ollut avustustyössä Nepalin maanjäristyksen jälkeen ja palasi takaisin kotiin kutsuen joukkuelaisiaan tuhkimoiksi paikallisten selvinneiden tuhkimotarinoiden innoittamana, mutta tämä on vain arvailua. Odotettavissa oli tasainen kamppailu. Ajassa 3.30 Lauri Hietala (oikeasti 0+1, mutta ei lue tilastoissa – ottaa päähän) joutui jäähylle vaarallisesta pelistä. NeTu rankaisi heti.

 

Tiukassa pelissä Markus Koskimäen (2+0) ratkaisutaidot nousevat suureen arvoon. Maken iskemät kaksi juonikasta maalia veivät KrP:n johtajan paikalle ketjukaverien Janne Piiroisen (0+1) ja Matti Koskimäen (1+0) oivallisista esitöistä. Tämä pirkkalalaiskenttä toimii kuin Birckalan eläväinen kylä 1000-luvun alussa. On nuolenkärkeä, koristeellista välineistöä, kirkkaita helmiä ja komeaa miekkaa. Toisen erän jälkeen tilanne oli kutkuttava: 4-3 KrP:lle. Erätauolla sovimme reeneistä tutun panoksen vastustajan kanssa. Kolmannen erän voittaja ottaa kiinnityksen jouluna voittajajoukkueelle lahjoitettavaan juomakoriin.

 

NeTu iski kovaa päälle ollen painostavampi osapuoli. Kova puolustaminen ja Ville Niemen loistava maalivahtipeli pitivät maalintekoaikeet kuitenkin tyhjinä. Viimeisellä minuutilla pelastavaksi enkeliksi nousi Jani Vilenius (1+0), joka oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja pelasti KrP:n voiton siivoamalla pallon sankarillisesti pois oman maalin suulta vastustajan nenän edestä. Olen Jani-fani! Olen Jani-fani! (Riittääkö tämä Jani hehkutukseksi otteluraportissa?) Lopussa Jouni pääsi jälleen yrittämään hallin hiljentämistä, mutta laittoi pallon tyhjän NeTu-maalin tolppaan! No, halli hiljeni silti, tällä kertaa epätoivoisesta  huudosta. Voitto kotiin 4-3. Paikka sarjakärjessä! Onko lohko meille liian helppo?

 

Kolme Jounin vyölaukkua: Jounin tuuletus pelin päättäneessä 14-2 maalissa

Kaksi Jounin vyölaukkua: Tilastointi. Minulta puuttui syöttöpiste, toiselta maali ja joltain jäähy. Uusi digitaalinen pöytäkirjatekniikka = maailman pirstaloituminen hallitsemattomaksi robotiikaksi, jossa ihmiset menettävät koneiden hallinnan.

Yksi Jounin vyölaukku: Missä liene, kapteenin ajatukset, kun vain onnellisena hymyilet, mitään sano et

 

Kolme Jounin tuuletusta: Jounin tuuletus pelin päättäneessä 14-2 maalissa

Kaksi Jounin tuuletusta: Uusien pelaajien sisääntulo

Yksi Jounin tuuletus: Missä liene, kapteenin ajatukset, kun vain onnellisena hymyilet, mitään sano et

 

Venähtäneen otteluraportin vuoksi pistepörssi päivitetään seuraavan turnauksen jälkeen. Tässä sen sijaan lyhyet uusien pelaajien esittelyt:

 

Mikael Lehtonen:

Kuuluisan miehen poika ei ole jäänyt vain paistattelemaan isänsä maineessa. Mikael ”Miksu” Lehtonen luo omaa polkuaan. Miksulla on rentoa lätkäjätkän äijämäistä olemusta, vaikka hän onkin hieman herkistynyt naituaan kauniin vaimonsa elokuussa eräässä lempääläläisessä lasipaviljongissa. Tämä herkkyys alkaa näkyä käsissä nyt, kun paluu lajin pariin on toden teolla alkanut. Oiva comeback Orivedellä.

 

Markus Koskimäki:

Markus ”Monni” ”Make” ”Maakke” (Jounin oma hellittelynimi) Koskimäki on uskomaton kaveri. Mies näyttää harmittomalta kuin Phileas Foggin avustaja Passepartout, mutta iskee kuin Pattismurffi. Markus tekee olemattomasta paikasta vaarallisen ja laukoo oikeasta laidasta suoraan syötöstä tarkasti kuin Wilhelm Tell. No nyt tuli jo kehuttua vähän liikaa. Kentillä ei ylimielisyyttä kuitenkaan esiinny, mutta auton ratissa itsereflektiota voisi käydä.

 

Matti Koskimäki:

Mies kuin veistos. Oma italialaisemme. Totti, De Rossi, Colosseum. Tämä viihdyttävä pelaaja tunnetaan kenties parhaiten ylimenevistä filmauksista, tunteiden kiehumisesta tai mailan paiskomisista, mutta on itseasiassa joukkueemme taitavimpia pelaajia. Matti ”Matti” Koskimäen nopeat jalat, oiva pelisilmä, uskomaton asenne ja huippukunto tuovat meille tällä kaudella pisteitä. Markuksen sukulainen. Tykkää tehdä grilliherkkuja. Herkkyyttä kivenkovaan ulkokuoreen tuovat pienet koirat, joita Matti tykkää syssyisellä säällä ulkoiluttaa.

 

Janne Piiroinen:

Tästä miehestä tulee mieleen yksi sana: Skandinavia. En ole varma onko Janne ”Piiro” Piiroisella sukujuuret Ruotsissa, Norjassa vai Islannissa, mutta viikinkiverta hänessä on. Joukkueemme ainoa rightin puolelta pelaava kaveri. Leppoisa kaveri, jossa on ripaus mystisyyttä, hippusellinen filosofiaa, kourallinen miehekkyyttä ja teelusikallinen kauneutta. Peliäly huippuluokkaa. Muodostaisi Matin ja Markuksen kanssa ykkösketjun, jos olisimme sen heille suoneet, mutta ei pysty.

 

Miika Sainio:

Nuori pellavapäinen Teemu Pukki. Miika ”Pukki” Sainio on äärimmäisen monipuolinen pelaaja. Uskomattomat kädet, nopeat jalat ja jäätävä pelisilmä. Suloinen ulkokuori, mutta kylmä ratkaisija. Hänelle ei voi sanoa pahasti, eikä hyvästi, sillä Miikaa et halua pois joukkueestasi. Ratkaisee KrP II:lle vielä monta pistettä.

 

  • Late