17.02.2015

Tämä raportti kirjoitetaan otsikolla…

Vuodatus

Ei ymmärrä. Ei vaan tajua. Ei mahdu päähän. On aivan käsittämätöntä, miten Nokian KrP II sukeltaa tällä hetkellä. Tappioputki lienee divarissa jo vähintään 8 ottelun mittainen. Ei viitsi edes katsoa tarkemmin. Tällä hetkellä kaikki on vastaan. Aivan kuin KrP:n häviöt olisi ennalta määrätty. Ei tässä ole enää mitään järkeä.

Kuulostaako liioitellulta? No entäs viikonlopun pelit. Olen vieläkin tuohtunut, poissa tolaltani. Väsynyt. Silmäpussit murjottavat silmieni alla. Hauiksessani on mustelma. Mieli on maassa. Aurinko paistaa, mutta ei asuntooni. Näen auringon vain kaukana mäen rinteen männyn latvoissa. Kotini on varjossa. Kalevankankaan hautausmaan alapuolella. Harmittaa. Nettini ei myöskään toimi. Tulin töistä kotiin, eikä televisiokanavatkaan toimi. Oikeasti. Tämä on kurjaa.

Viikonlopun ensimmäisessä pelissä olimme 2-0 johdossa. Hyvä meininki päällä. Ai että nyt tuntui, että perskule tästä haetaan voitto. Puolustimme hyvin ja kaksi maalia vapauttivat. ME teimme KAKSI ENSIMMÄISTÄ maalia. Uskomatonta. Toinen niistä (muistaakseni) oli erittäin näyttävä PePe-kaksikon yhteisteos. Perttu käänsi keskikentällä erinomaisesti tiukassa paikassa vastustajan ympäröimänä pallon Pekalle oikeaan laitaan. Pekka otti pallon haltuun ja syötti taianomaisen syötön takatolpalle juosseelle Pertulle, joka sijoitti pallon varmasti verkkoon. Tuttua vanhoilta kunnon ajoilta (lue: viime kaudelta). Parhaimmillaan PePe-kaksikko on kuin Tiku ja Taku. Pahimmillaan kentän kolmas lenkki jää hivenen ulkopuoliseksi. Vai miltä kuulostaa Tiku, Taku ja Barbababa?

Tämän alkuvaiheen jälkeen huomasin, että KrP II:n ei ole tarkoitettu voittavan tällä hetkellä. Todennäköisesti Kristillisdemokraatteja ja Päivi Räsästä kannattava harmaahapsinen kenties arkielämäänsä kyllästynyt tuomari alkoi imutella pilliä kuin Kola-Olli cocacolaa. Harmi vain, salibandyn säännöt olivat tuomarille liian hapokkaat. Tilanne lähti käyntiin siitä, kun Juho Lehtonen sai 2minuuttia pelin viivyttämisestä. Jäähy tuli siitä, että Juho hieman turhautuneena koppasi pallon kaksi ja puoli metriä pois kulmapisteeltä. Jäähyn saatuaan Juhon mieleen juolahti vekkuli kysymys. Hän kysyi jotakuinkin näin: ”mitäs tuomareita te oikein olette?”. Räsäsen pää ei kestänyt. 2+10 törkeästä kielenkäytöstä! Anteeksi tuomari! Voi kuinka loukkasimme teitä koko joukkueena. Juholle siis 2+2+10. Ossi taisi tästä pillastua. Ja tuttuun rauhalliseen tapaansa kyseli hieman kuulumisia tuomarilta. Ossille 2+10. Heidän lisäkseen jäähypenkille passitettiin ”sijaiskärsijöitä” kolmen kappaleen verran. Tähän koko rulianssiin meni noin kymmenen minuuttia aikaa. Flipannut tuomari selitteli tuomioitaan sinne sun tänne. Tuomarit eivät itsekään tienneet, kenen pitäisi istua jäähyllä ja kuinka kauan. Kuka pääsee, jos maali tulee ja niin edelleen. No, joka tapauksessa D-Kone rokotti kaksi maalia 5-3 yv:llä. Kiitos tuomarit. Ettekö te tajua, miten surkea kausi meillä on menossa? Kaipaisimme lahjamaaleja lahjajäähyjä suudelmia ja taputuksia pepulle. Vaan teiltä ei niitä herunut. 🙁

Lopulta KrP II meni vielä johtoon 3-2 ja edelleen tuntui, että kyyllä tämä tästä sittenkin. Vaan ei. Perinteinen kolmannen erän romahdus ja peli päättyi lopulta 5-8 D-Koneelle. Lopulta hävisimme pelin kuitenkin ihan täysin viisikoin. (Pöytäkirja ei minulle päätynyt)

Pää pystyssä lähdettiin kuitenkin toiseen peliin. Ja mitä! Ensimmäinen erä ja 2-0! Maalintekijöinä Ossi Mäkinen (3+0) sekä Jani Vilenius (1+1). Syöttäjänä molempiin maaleihin aivan erinomaisen pelin pelannut J-P Pynttäri (1+2). Molempiin maaleihin Pynttäri teki esimerkillisen esityön. Häntä olemme kaivanneet. J-P pelaa todella järkevästi sentterin paikkaa. Puolustaa, peittelee mailalla hyvin syöttöjä, osaa kuljettaa palloa, johtaa kentällä, löytää kaverit, tsemppaa. Loistavaa. Noo eipäs nyt riemastuta. Pynttärin työtäkään ei lopulta palkittu. Kahden erän jälkeen KrP johti 4-2. Ossi tuntui löytäneen maalijyvänsä. Ossi on aiemmilla kausilla ratkaissut meille monta peliä. Tällä kaudella kukaan ei ole ratkaissut meille pisteitä. Jani Vileniuskin on löytänyt pistejyväänsä takaisin. Mutta kun ei riitä. Ei käsitä. Maailma tuntui romahtavan, kun Ku-68 meni 6-5 johtoon. Jälleen kolmannessa erässä oma pää vuosi. Juha-Pekka Pynttäri iski kuitenkin tasoituksen Pekka Antinmaan (0+1) kerätessä osumasta syöttöpisteen. Kellossa 43.49. Panosta ei sinänsä pelissä ollut vitoseen valutaan joka tapauksessa, mutta jokaisella äijällä oli suurenmoinen halu päättää tappioputki. Kenen lie langettama kirous kumosi nämä haaveet. Peliä oli noin kaksikymmentä sekuntia jäljellä, kun Pekan syöttö Pertulle maalin takaa meni Pertun lavan ohi. Tämän jälkeen kankeasti pelannut Hietalakaan ei saanut kohti keskiviivaa pomppivaa palloa haltuunsa. Viivalla seisoi satakiloinen Jaakko Valli (0+1). (viittaan tällä vain siihen, että pallon luulisi pysähtyvän isokokoiseen puolustajaan, mies on loistokunnossa) Pyökin kokoisine jalkoineen hän yritti pysäyttää pallon. Näkymättömän noidan käsi otti pallon käteensä, kiersi Jaakon jalat ja antoi KU-68:n pelaajalle. Tämä kyöpelinvuoren pirulainen karkasi yksin läpi, kiersi varmasti maalivahti Panun ja laittoi pallon sääliä antamatta verkon perukoille. Kellossa 44.44. Pimeys laskeutui. Apina hartioilla vaihtui jättimäiseksi Babar-norsuksi. Mustalla magialla on näppinsä pelissä.

Niille, jotka miettivät joukkueen vaihtoa. (Jos sellaisia on ?) Niin kai ymmärrätte, että viime vuonna olimme kahden pisteen päässä nousukarsinnoista. Kyllä tämä sukellus nousuksi vaihtuu. Selväksi on käynyt, että tarvitsemme ainakin 3 tyyppiä lisää joukkueeseen. Tällä kaudella tasaisessa lohkossa vastustaja toisensa jälkeen on vyöryttänyt kimppuumme kolme kentällistä. Jalka ei silloin kolmannessa erässä riitä varsinkaan, kun kannamme norsua harteillamme. Meillä on hyvä porukka. Meillä on mukava porukka. Meillä on persoonia. Meillä on hauskoja äijiä. Hymy ja läpändeerus ovat edelleen vallitsevia pukukopissa. Käsittämättömän hienoa. Kiitos äijät.

Yksi Jounin vyölaukku:

Olli Pusan kengät kotona

  • toinen peli olisi kaivannut 4 pakkia. Kauden paras pakkimme poissa pelistä saunaan unohtuneiden kenkien vuoksi. Vaan kuka olisi ollut pelin toimitsija?

Kaksi Jounin vyölaukkua:

Lauri Hietala

  • Pahoittelen suoraa ilmaisuani Lauri, mutta varsinkin toisessa pelissä sysipaska. Polvet vaivanneet tällä kaudella ja viikonlopun neljänteen peliin ei enää riittänyt annettavaa. Kun ei pysty kunnolla juoksemaan ei toimi mikään muukaan. Ei auta joukkuetta, kuten viime kaudella (reilusti yli piste per peli tahti joukkueensa puolustajien paras pistemies). Miehen pää on ollut pelikentillä sumea. Turhauttavinta on, että potentiaalia on ja uran kehityskäyrä kokonaisuudessaan edelleen nouseva, mutta tällä hetkellä taantumavaihe. Suurimmaksi ansioksi toisessa pelissä, että ei tehnyt mitään yhtä isoa virhettä. Ainoastaan kolmekymmentäviisi pientä.

Kolme Jounin vyölaukkua (huonoin):

Tuomarisekoilu

  • Vaikka tuomarit ovat usein meidänkin syntipukkimme, niin nyt voin hyvällä omalla tunnolla antaa vyölaukkuja ensimmäisen pelin tuomaritoiminnalle. Koska on kymppejä jaettu näin helposti? (ps. ovatko kympit salibandyssä vain henkilökohtaisia vai tuleeko niistä 2+10?) Voi hyvin tulla, en minä sillä. Nyt joukkue kuitenkin kärsi kohtuuttomasti herrasmiesten kympeistä, joita jaetaan 4-divarissa äärimmäisen harvoin.

Yksi Pertun partakarva: (parransänki sopii tämän miehen sympaattisille kasvoille kuin mörkö ylähyllylle)

Pusan kengät kotona

  • Loistavaa työtä toimitsijana YKSIN molemmissa peleissä. Iso käsi.

Kaksi Pertun partakarvaa:

Ossin, Pertun ja Janin parantunut peli.

  • Mielestäni Perttu oli viikonloppuna juonikas, kuten joukkueen nousukausina konsanaan. Ossi laittoi varmaankin kauden ensimmäisen hattutempun. Jani onnistunut pisteiden valossa sekä tässä että edellisessä turnauksessa. Hakeutunut parissa pelissä monta kertaa oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Kolme Pertun partakarvaa:

J-P Uusäijä naimisissa oleva Pynttäri

  • Huikea paluu pelikentille.

Mieleni on maissa. Haluan ilmaista tunteita. Purkautua. Joten loppuun esitän vielä runon nimeltä ”sammal surullinen”.

kostea ja karvainen

kulkijan talloma

poron paskoma

kaikkien murjoma

maanantaisessa metsässä murjottaa

ylöspäin kurottaa

vaan ei yletä

sammal surullinen

jäätyy talven lumeen peittyen

  • Late