23.10.2017

”Meillä on vaimon kanssa hääpäivä.” ”Olen häämatkalla.” ”Olen Nizzassa.” ”Ei pysty kahta iltaa oleen kotoa pois.” ”Oon kipee, köh köh.” ”Iltavuoro.” ”Aamuvuoro.” ”Kalassa.” ”Kalassa.” ”Kalassa.” Ja sokerina pohjalla: ”Meille tulee vieraita”. Nämä ovat kaikki todellisia Nokian KrP II:ssa käytettyjä syitä poissaoloille. Yksi mies on käyttänyt huomaamattaan kaksi kertaa häämatkakortin. Joukkueessamme on myös yksi todellinen kalamies. Yhdellä puolustajista vieraat jäivät kylään ilmeisesti pidemmäksi aikaa, sillä miestä ei ole näkynyt pariin vuoteen. No, tätä on 4-divari. Se on hieman kuin pelaisi Mestistä. Pelataan tosissaan, mutta siitä maksetaan huonosti ja samalla joutuu käymään töissä. Ensimmäiseen turnaukseen lähdettiin siipirikkoisena. Kolme neljästä vakipuolustajasta oli sirkuksessa, Ranskassa tai toipumassa hampurilaisesta lomasta.

 

Lähtökohdat kauteen ovat jälleen suuren suuri kysymysmerkki. Edelliskausi päättyi upeasti viiden ottelun voittoputkeen. Kaiken kukkuraksi teimme viimeisessä pelissä upean viikinkimäisen ryöstöretken Ikaalisiin, jossa IkU:lle sarjapaikan säilymisen kannalta merkityksellistä peliä oli seuraamassa 30–50 katsojaa. Voi myös olla, että Nokian Kristityt Palloilijat 2 nelosdivisioonasta ylipäänsä vetää yleisöä lehtereille. Päätöspeli oli ikimuistoinen. Joukkueen karju ja kapteeni Jaakko Valli suoritti häikäisevän härkämäisen Shefki Kuqimaisen nousun kuljettaen palloa omasta päästä vastustajan maalinkulmalle pelaajien sinkoillessa suuren miehen tieltä kentän pintaan kuin roomalaiset Obelixin edestä. Jaska laittoi pelin tasoihin alle minuutti ennen päätössummeria. IkU:n oli haettava voittoa ja otti maalivahdin pois. Yksi IkUlainen otti pallon käteensä kesken pelin väittäen sen olevan rikki, mutta sekään ei auttanut. Käsi hakattiin turraksi ja KrP II laittoi pallon tyhjään maaliin ja yleisö kävi kuumana. Eräät noin 6-vuotiaat katsojat huusivat, että maalimme olivat rumia. He olivat pilkanneet meitä jo pitkin peliä. Siitäs saitte nassikat! Hahahaa! Meinasin kysyä, nähdäänkö ulkona p*****e, mutta maltoin mieleni.

 

Kausi 2017–2018 aloitettiin kokeilemalla Suomen Cupia ensimmäistä kertaa. KrP 2:n cup-historian ensimmäisen maalin Turussa pelatuissa otteluissa teki Pekka Antinmaa. Sitten kävimme syömässä, oluella, kahvilla ja munkilla. Tie mutkitteli, aurinko paistoi heinikkoon ja kieleni lipoi sokeria huulilta. Vahvat hirret lepäsivät toistensa päällä luoden arvokasta tunnelmaa sota-aikaiseen kahvilarakennukseen. Kuului puheen sorinaa ja naurua. Lusikat kilahtelivat astioihin. Vanha pariskunta pahoitteli rikkoutunutta posliinikuppia. Lattialankut narisivat. Unohduin, uppouduin. Tämän vuoksi olen jatkanut pelaamista yli vaikeiden hetkien, ajattelin.

 

Ja Ideaparkiin! Siellä alkoi 4-divarikautemme. Kenttä oli hyvä ja hyvänä puolena koin myös Ideaparkin kauppakäytävän läheisyyden, joka saattaa houkutella paikalle kykyjenetsijöitä tai tulevan vaimon. Ympäristö oli kuitenkin järkyttävän meluisa ja kenttä ei ollut standardieni mukainen. Katsomon vieressä oli 30cm päässä kentästä terävä seinän kulma ja joka puolella metallitolppia puolen metrin päässä kentästä. Miten olisi jonkinlaiset pehmusteet? Niitä usein tarvitaan, ainakin meidän peleissä. Pisteet komeasta tulostaulusta, joka ei kuitenkaan näkynyt katsomoon. Kerta toisensa jälkeen katsojat kyselivät toisiltaan tilannetta, mikä kertoo myös sarjatason herättämästä kiinnostuksesta.

 

Niin joo peliin! Raporttihan on jo melkein puolessa välissä! Pelistä tulikin melkoinen tulitus. Vastassa oli entinen tuttu reenivastuksemme Showtime. Jostain syystä yksikään joukkue ei halua jatkaa kanssamme pelailua yhden kauden jälkeen. Tänä vuonna olemme yksin. Peliin vahvistukseksi otimme toisen maalivahtimme Ville Niemen kenttäpelaajaksi sekä valmentajavelhomme Jouni Yli-Korpelan pojan Juuso Yli-Korpelan tekemään debyyttiä miesten tasolla. Showtime meni koko ajan askeleen edellä siipirikkoista KrP:tä vastaan, mutta joukkue pysytteli kannoilla. Kahden erän jälkeen peli oli 5-5 ja KrP hyvin mukana pelissä. Tässä vaiheessa valmentajavelhomme sanoi ”hokkus pokkus, filiokkus” pyöräyttäen taikasauvallaan ketjupalettia. 6 minuuttia 18 sekuntia myöhemmin Showtime johtikin peliä 9-5, kuin taian iskusta. Maalivahti Ilmari Hietala pääsi nauttimaan hyvin läheltä taianomaisesta hetkestä ja sai katsoa, kuinka pallo iskettiin kerta toisensa jälkeen tyhjään maaliin kahdentoista poikkisyötön jälkeen. Aivan kuin KrP:n pelaajilla olisi ollut mailat väärinpäin, kengät eri jaloissa ja aivot pukuhuoneen kolmella naulakolla (naulakoita oli suhteettoman vähän).

 

Tuomarilla kävi sääliksi. KrP sai kahden miehen ylivoiman ja kukapa muukaan muka kuin joukkueen komein raporttien kirjoittaja Lauri Hietala (1+0) kavensi ottelun lukemiin 6-9. Parivaljakkona säväytellyt Mikko Kinnunen (1+2) ja Markus Lätti (3+2) juonivat pian jo 7-9 kavennuksen. Tekipä Markus vaatimattomat tehot, onneksi penkitettiin viimeiselle minuutille. Ei vaisinkaan. Mikäli lupaavat ennusmerkit pitävät paikkansa, Lätti on pelaamassa elämänsä kauden. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ajassa 43.15 kautensa ensimmäistä kertaa kentällä aloittanut Ville Niemi (0+1) laittoi elämänsä syötön laidasta vastustajan maalinkulmalle, josta Pekka Antinmaa (2+1) ohjasi KrP:n maalin päähän. Pöytäkirjassa on väärä syöttäjä ja väärä maalintekijä. Vajaat kolme minuuttia ennen täyttä aikaa Showtime karkasi jälleen 10-8 johtoon. KrP onnistui vielä ilman maalivahtia, mutta siihen päättyi hurlumhei. Lukemat 9-10.

 

Toisesta pelistä LeTo:a vastaan ei jäänyt juuri kerrottavaa. Eikä peleistämme yleensäkään jää. Siksi keskityn monesti sivuseikkoihin. Positiivisena voidaan pitää sitä, että päästetyt maalit onnistuttiin vähentämään puoleen. LeTo ei todellakaan ollut erityisen hyvä. KrP II puolestaan ei missään nimessä ollut erityisen hyvä. Mutta hei! KrP II johti ottelua 1-0! Urheilullisesti ja älyllisesti lahjakkain pelaajamme Tuomas Töyrylä (1+0) tykitti KrP:n johtoon ottelun kolmannella minuutilla hyvän ystävänsä ja tutun pelikaverinsa Juho Väinölän (0+1) syötöstä. Tämän jälkeen valmentajavelhomme ei sanonut taikasanoja, mutta silti vastustaja teki seuraavat viisi maalia. Voisiko sanoa, että maalinteko ja ylivoima takkusivat, sillä LeTo otti viisi rangaistusta, joista Nokia rankaisi nolla kertaa. Lätin mukaan sarjatilanne ei ole enää omissa käsissä. No, mutta ei muuta kuin seuraavaan kertaan! Mielelläni jatkaisin rakasta harrastustani tulevaisuudessa myös voittojen parissa, sillä olen pelannut tänä syksynä kolmea eri sarjaa 11 peliä, joista tuloksena on nolla voittoa, kaksi tasapeliä ja yhdeksän häviötä. Ps. vika ei ole minussa.

 

Hyvät naiset ja herrat, Jounin vyölaukut ja tuuletukset olkaa hyvä

 

1 Jounin vyölaukku: viisikkopuolustus

2 Jounin vyölaukkua: Poissaolot

3 Jounin vyölaukkua: Hokkus pokkus, filiokkus

 

1 Jounin tuuletus: Hokkus pokkus, filiokkus ja valmentajamme intohimo joukkueen tekemiseen

2 Jounin tuuletusta: Konkari parivaljakko Mikko Kinnunen ja Markus Lätti

3 Jounin tuuletusta: Lätin tarjoama Turun kierros Aurajoelta Ruissaloon – ah kuinka sielu lepäsi ja sokeri suli suuhuni

 

  • Late

 

Joukkueen pistepörssi

 

  1. #33 Markus Lätti 3+2 = 5
  2. #29 Mikki Kinnunen 1+3 = 4
  3. #22 Tuomas Töyrylä 3+0 = 3
  4. #11 Pekka Antinmaa 2+1 = 3
  5. #32 Juho Väinölä 0+2 = 2
  6. #25 Lauri Hietala 1+0 = 1
  7. #15 Jani Vilenius 0+1 = 1
  8. #27 Ville Niemi 0+1 = 1