Odotettu kärkiottelu ei jättänyt katsojaa kylmäksi

4-divisioonan Sisä-Suomen (leveys/pituuspiirin 61° 36′ 26″ N / 23° 52′ 13″ E) lohkon 15 syyskauden 2018 kärkikaksikko oli Tahmelan Vesa ja Nokian Kristityt palloilijat II. Esittelen nämä kaksi joukkuetta ensin anonyymisti:

Joukkue A: on Kooveen liigamiestä, on Classicin liigamiestä, on maailmanmestaria, on yökerhon omistajaa, on kitaristia, kiinteistönvälittäjää, ökyautokuskia, värikästä agitaattoria liigajoukkueen huoltojoukoista… Lista on loputon. Tai ei aivan loputon, sillä joukkueessa pelaa vain noin seitsemän pelaajaa.

Joukkue B: on MM95-elokuvan näyttelijää, on Salattujen elämien äänittäjää, on toimitusjohtajaa, on poliisin poikaa, olympiahopeamitalistin poikaa, on pokaalin kokoisen lapsen isää, entisen liigakiekkoilijan kaveria, äitinsä audin ajajaa, monta yökerhossa kävijää, kitaransoiton kuuntelijaa… Komeaa luettavaa tämäkin.

Kumpi oli siis kumpi? Menestyksestä joukkueen pelaajia ei erota, mutta toisen kuvailun profiloinnit erottuvat vetovoimassa vastakkaiseen sukupuoleen. Aivan oikein, toinen kuvailu osuu Nokian KrP II:een. Ennen viime viikonloppua TahVe oli kärjessä ja me toisena. Pelipäivää oli odotettu neljä kuukautta, 11 päivää ja 19 tuntia. Milloin kohtaamme kuuluisan TahVen, joukkueen, joka kerää suurimman mediahuomion lohkossamme. Jotkut ovat jääneet omien pelien jälkeen jopa katsomaan TahVen pelejä. Itse en sellaiseen hömpötykseen ole lähtenyt.

Hetken stoppi. Kyllä, olemme sarjataulukossa toisena. Ai sinä ihmettelet? Muistatko kenties, kuinka viime keväänä kirjoitin säilyneemme 4-divisioonassa kabinetista saatujen tuuripisteiden avittamana? Mitä on tapahtunut? Turha luulla, että kertoisin suurimman salaisuutemme, mutta jotakin voin paljastaa. Ilkeät kielet puhuvat, että menestyksemme johtuu Koskimäen veljeksistä Markuksesta ja Matista. Kielet ovat aivan oikeassa (Markus Koskimäki 21+13=24, Matti Koskimäki 4+16=20). On meillä jokaisella kuitenkin oma roolimme. Maalivahdit ovat onnistuneet erinomaisesti. Ilmarinkin tukka on kavanut vaikka kui huru mykket! Villen rintalihakset jatkavat kiinteytymistään, jos mahdollista! Uskallan näistäkin väitteistä huolimatta sanoa, että meillä on lohkon paras maalivahtikaksikko. Ville jatkaa tutulla olympiatasolla ja Ilmari on ottanut valtavan harppauksen pallon poimijasta pallon nappaajaksi.  Eikä tässä vielä kaikki! Jaakko hoitaa rakastumispuolen, Jarkko näyttelemisen, Jouni ikuisen laihdutusprojektin, Mikko polvivammaistelun, Jaakko pusuttelun, Lätti maalipaikkojen tuhrimisen, Jani Jypin kannattamisen, Eemil rasvaamisen ja Jaakko kiehnäämisen sekä halailun ja hempeilyn. Ollilla puolestaan menee niin paljon energiaa tavaroistaan huolehtimiseen, ettei siinä pisteitä ehdi miettiä. Kaikkia tarvitaan!

Ennen TahVe-peliä kohtasimme kuitenkin sarjajumbo SC Läsimäen. Se päättyi 13-2 KrP II:n voittoon. Asiaan. Mitä pienimmät pahoitteluni SC Läsimäen kannattajille. Ajatelkaa niin, että säästytte paljolta, kun en avaa peliä sen tarkemmin. Voisin esimerkiksi kertoa, että tein pelissä tehot 2+1 upeilla henkilökohtaisilla suorituksilla, mutta en sitä tee. Armahdan teitä.

TahVe. Kaikki haluavat olla kaveria heidän kanssaan. Niin minäkin haluaisin. He ovat rentoa väkeä täynnä henkilökohtaista taitoa! Siksi morjestelenkin väkinäisesti yhtä heistä, sillä olen nähnyt hänet sattumalta kaksi kertaa vapaa-ajalla. Pelissä löin häntä valitettavasti lujaa sormille, joten siinä meni sekin mahdollisuuteni TahVelaisen kaveriksi. Olisiko siellä ketään muuta? Haloo?

Ja mitkä oranssit paidat! Valitettavasti myös tuomarit haluavat olla hyvää pataa heidän kanssaan. Pelit olivat yli puoli tuntia myöhässä ja tuomarit antoivat TahVelaisten säätää 15 minuuttia jotakin pelaajaa pöytäkirjaan tai etsiä sitä sieltä. Olen käsittänyt, että pelaajat ilmoitetaan sähköisesti järjestelmään edellispäivänä. Jos pelaajaa ei löydy, hän ei pelaa. Kaiken säädön ja seisoskelun jälkeen yksi TahVelainen istui penkillä ensimmäisen erän, mutta pelasi toisen ja kolmannen. Onneksi raporttejani ei lue kuin äitini puoleenväliin ja minua liigapelaajaksi luuleva työkaverini puoli vuotta myöhässä, muuten peli käännettäisiin kabinetissa meidän 5-0 voitoksi ja meitä odottaisi suora nousu 3-divisioonaan.

Peliin! Vastustajalla oli suurimman osan pelistä kaksi vaihtomiestä. Meillä oli 11 kenttäpelaajaa. Maalivahdit löytyivät myös molemmista päistä. Sitä täytyy olla paikan päällä todistamassa, että käsittää, miten TahVe menestyy yhdellä tai kahdella vaihtomiehellä vaikka kolmea kentällistä vastaan. Heti alkuun määräsi kuitenkin KrP. 00.39 Joskus raporteissanikin mainittu Markus Koskimäki (3+2) laittoi pelin 0-1:een. 1.56 näyttävällä pyörähdyksellä b-pisteen tuntumassa Lauri Hietala (1+0) vapautti itsensä ja laukoi 0-2:een. Kuinka moni ajatteli, että tästähän tulee teurastus? Ohoppista minuutin ja yhden sekunnin sisään TahVe syötteli, sijoitteli ja neppaili pelin 3-2:een! KrP-leirissä ei hätäännytty. Markus Koskimäkikin keskittyi muina miehinä peliin, vaikka vaimonsa laskettu aika osui turnausta seuraavalle päivälle. Onnea perheenlisäyksestä! Näinpä Markus laittoi pelin tasoihin Jarkko Järvisen (1+1) syötöstä. Onpahan muuten Järvisellä ollut komea kausi! Hän on joukkueen pörssikolmonen 14 pisteellä!  Se on valtava harppaus siitä, kun hän saapui nuorena tummaverikkönä paavi Franciscuksen valinnan aikoihin Saksan sarjasta Suomen salibandypiireihin.

Ensimmäisessä erässä TahVe rynnisti kuitenkin vielä 6-4 johtoon. Kohtalaisen maalirikas erä! Toisessa erässä Thaimaan hieroma vikkelä Emil-poika sai ansaitsemansa palkinnon tasoittamalla pelin lukemiin 6-6 vauhdikkaan nousun jälkeen. Samaisessa pelissä pelasin ensimmäisen jenkkifutisotteluni. Pilli soi ja taas odoteltiin. Milloin kellotaulussa oli vikaa, milloin sähköistä pöytäkirjaa säädettiin taas uudelleen tai vihellettiin KrP II:lle jäähyjä. KrP sai pelissä kuusi jäähyä, TahVe yhden, mikä sekin johti tasavajaalle. Kolmas erä alkoi noin 45 minuuttia aikataulusta myöhässä, mutta tunteita se ei viilentänyt! Suut kävivät ja taklaukset paukkuivat. 35.20 TahVe siirtyi jälleen johtoon. Maalintekijänä mies ja kitara (Marko Meronen), syöttäjänä ääni ja suu (Veli-Matti Koivunen). Seuraavaksi nähtiin jotakin rumaa ja jotakin kaunista. ”Make” Koskimäki karvasi rottamaisesti pallon peliä rakentaneelta vastustajan puolustajalta ja laukoi pelin tasoihin 7-7! On se aika seppä. Isäkin nykyään. Toivottavasti taapero ei pehmennä lohkon pörssikärjen otteita.

Lopusta tuli mieletön. Kun peliä oli jäljellä viisi minuuttia, Olli Pusa komennettiin jäähylle. Toinen tuomareista kyseli, annetaanko viisiminuuttinen. Vastustaja näet kaatui mailaan lyönnistä. Kahden minuutin jäähyllä kuitenkin selvittiin. Niin selvittiin myös jäähystä! Ajassa 44.33, siis 27 sekuntia ennen pelin loppua Markus Lätti KrP-leiristä passitettiin jäähypenkille! Eikä tämä riittänyt! Siirretyn rangaistuksen aikana Lätille annettiin myös toinen kakkonen mailaan lyönnistä! Melkoisen kova ratkaisu tuomarikaksikolta! Miksei meidän kaveri halua kukaan tuomari olla? Olemme aivan mukavia poikia. Tulkaa kesällä Iskelmäfestivaaleille katsomaan. Aivan, ymmärrän. TahVen taitotason tietäen 5-3 ylivoiman tiedettiin olevan tappavaa. Ilmari Hietala otti maalilla häikäiseviä torjuntoja ja ylärima auttoi yhdessä laukauksessa. Alivoima selvitettiin! Peli päättyi 7-7 ja vihellyksen jälkeen TahVen hyökkääjä huusi tuomarille sanasta sanaan näin: ”V***u sä olet h**ra! H**ra!” Jätän nimen mainitsematta, mutta väkisinkin tulee mieleen, että toisen joukkueen pelaajalle tästä olisi tullut sanktiota. Matti Koskimäki näet sanoi voimakkaalla äänenpainolla edellisturnauksessa tuomarille ”Ooksää tosissas?” ja sai punaisen kortin.

Olipahan spektaakkeli! Katsojakaan ei varmasti jäänyt kylmäksi, ellei hänelle tullut kylmä peliä odotellessa. Toimitus haluaa vielä sanoa, että TahVelaiset ovat oikeastikin mukavaa ja rentoa sakkia. Läppä lensi hyväntahtoisesti pelin aikana. Eivät tuomarit turhaan heidän kanssaan kaveeraa! Ei muuta, kun seuraavaan kohtaamiseen! Kuka tulee katsomaan!? Aa, okei.

  • Late

1 Jounin tuuletus                     Ilmari Hietala MV, tiukassa paikassa kaksi peliä tyylikkäällä suorituksella

2 Jounin tuuletusta                  Jarkko Järvinen, jalat, jutut ja jipot

3 Jounin tuuletusta                  Markus ”Monni” Koskimäki ja tyttärensä ”Pikku-monnitar”

1 Jounin vyölaukku                  Raporttien kirjoittajan kolmen kuukauden luova tauko

2 Jounin vyölaukkua                Vain kaksi pukukoppia kaikkien käytettävissä. Kahvia joutui hakemaan yläkerrasta ja sielläkin se oli välillä loppu.

3 Jounin vyölaukkua                Pistetään perinteinen: tuomarit. Peli ja tilanne haltuun!

Pistepörssi (Niin kuin se liitossa ilmoitetaan)

Ennen kaikki oli paremmin, kun laskin pisteet paperisesta ottelupöytäkirjasta itse. Sähköisessä neppailussa tulee paljon virheitä, mutta näillä mennään.

  1. Markus Koskimäki 21+13 = 34
  2. Matti Koskimäki 4+16 = 20
  3. Jarkko Järvinen 5+9 = 14
  4. Jani Vilenius 9+1 = 10
  5. Miika Sainio 7+2 = 9
  6. Markus Lätti 6+3 = 9
  7. Lauri Hietala 5+2 = 7
  8. Perttu Mäkelä 4+3 = 7
  9. Emil Alander 2+4 = 6
  10. Juho Lehtonen 1+2 = 3
  11. Mikael Lehtonen 0+3 = 3
  12. Janne Piiroinen 0+2 = 2
  13. Jouni Yli-Korpela 1+0 = 1
  14. Olli Pusa 0+0 = 0
  15. Jaakko Valli 0+0 = 0
  16. Ilmari Hietala mv 0
  17. Ville Niemi mv 0

KrP II odotetusti sarjakärjessä

Vielä elokuussa tilanne näytti jokseenkin huolestuttavalta. Pekka Antinmaa katosi toiseen joukkueeseen, Mikko Kinnunen on polvivaivainen, Ossi Mäkinen sen kuin vain kalastaa ja ”juniorit” Juho ja Tuomas kärsivät koti-ikävästä, kun reenivuoromme siirtyi Raholasta Nokiaa kauemmaksi uuteen Kauppi Centeriin. Lähtisimmekö kahdella ketjulla kauteen? Pelastukseksemme saapui neljä vanhaa tuttuamme Pirkkalan Pirkoista sekä vanha pelikaveri junioriajoilta. Välit ovat säilyneet yllättävän hyvinä muihin joukkueisiin, entisiin vastustajiin ja vanhoihin tuttuihin. Tuli pienenä yllätyksenä, kuinka puoleensa vetävä joukkue Nokian KrP II on. Useat reenivastustajat, kun eivät jatka kanssamme yhtä vuotta pidempää ja pelitkin ovat välillä yhtä sirkusta. Voi olla, että pitkänlinjan pelaajavalmentaja Jounin uutteran työn luoma maine oli kiirinyt kirkonkylää pidemmälle. Tai voi olla, että ei. Rakkaat 12 lukijaani, tervetuloa kauteen 2018-2019!

 

Orivesi 7.10. kello 9.25. Sumuinen ja raikas syysaamu. Pelaajat saapuvat pukuhuoneeseen. Jouni Yli-korpela on asetellut upouudet pelipaidat penkille näyttävään riviin jokaisen pelaajan paikalle. Jotkut käyvät jopa lenkillä. Ilmassa on rento ja positiivinen tunnelma. Kaikki ajattelevat, että tänä vuonna ollaan nousukarsinnoissa, mutta kukaan ei sano sitä ääneen. Kello 9.45. Jaakko Vallikin saapuu paikalle outo hymy kasvoillaan. Kello 10.00 pilli soi, pallo pyörii. Aikaa on kulunut 1 minuutti 46 sekuntia, kun Miika Sainio (3+0) laittaa KrP:n johtoon! Harvinaisen hyvä kauden alku.

 

Seuraavaksi sattuu jotakin vähemmän yllättävää. Juho Lehtonen (1+0) 2 minuuttia mailan painaminen. SC Läsimäki tasoittaa pelin ylivoimalla. Peli on kuitenkin täysin hallussa ja Ilmari Hietala näyttää maalilla kehittyneensä entisestään ottaen tärkeitä koppeja joukkueen alkujännityksen keskellä. Ajassa 13.55 Miika Sainio osoittaa, millainen vahvistus hänestä on saatu ja laukoo KrP II:n jälleen johtoon Mikael Lehtosen (0+1) syötöstä. KrP II alkaa mennä menojaan.  Peli on täyttä ilotulitusta. Murskajaiset! Maanrakoon hakkaamista! Uskomatonta näytöstä! Jarkko Järvinen (0+3) innostuu toisessa erässä syöttökoneeksi ja KrP II latoo taululle seitsemän maalia! Sitten tapahtuu jotakin vähemmän yllättävää. Juho Lehtonen 2 minuuttia, estäminen.

 

Kolmannen erän samalla upein ja häpeällisin hetki sattuu, kun Jouni Yli-korpela (1+0) tekee maalin. Salibandyn alemmilla divaritasoilla peli päättyy, kun ero kasvaa 12 maalin suuruiseksi. Jouni iskee tämän ratkaisevan 14-2 sinetin ajassa 38.04. Jouni tuulettaa sydämensä kyllyydestä karjuen niin, että koko halli hiljenee. Yleensä tällaisessa tilanteessa otetaan pelin päättyminen vastaan melko hillitysti, väsynyttä ja maahan poljettua vastustajaa kunnioittaen. Jounille se oli kuitenkin iso maali! 1-2 vuotta sitten Jouni lähti harjoituksista hallin isoista ovista ulos näyttävästi paareilla ambulanssiin hänen telottuaan jalkansa. Tähän maaliin konkretisoitui kovan työn, ahkeran kuntoutuksen ja melko hyvän laihduttamisyrityksen tulos. Mies on takaisin!

 

Toisessa pelissä kohtasimme harjoitusvastustajamme NeTu:n, eli Nepalin Tuhkimot. Joo-o, se on joukkueen nimi. Erittäin vaikea sanoa miksi. Veikkaan, että NeTu:n pompulapäinen puolustaja on ollut avustustyössä Nepalin maanjäristyksen jälkeen ja palasi takaisin kotiin kutsuen joukkuelaisiaan tuhkimoiksi paikallisten selvinneiden tuhkimotarinoiden innoittamana, mutta tämä on vain arvailua. Odotettavissa oli tasainen kamppailu. Ajassa 3.30 Lauri Hietala (oikeasti 0+1, mutta ei lue tilastoissa – ottaa päähän) joutui jäähylle vaarallisesta pelistä. NeTu rankaisi heti.

 

Tiukassa pelissä Markus Koskimäen (2+0) ratkaisutaidot nousevat suureen arvoon. Maken iskemät kaksi juonikasta maalia veivät KrP:n johtajan paikalle ketjukaverien Janne Piiroisen (0+1) ja Matti Koskimäen (1+0) oivallisista esitöistä. Tämä pirkkalalaiskenttä toimii kuin Birckalan eläväinen kylä 1000-luvun alussa. On nuolenkärkeä, koristeellista välineistöä, kirkkaita helmiä ja komeaa miekkaa. Toisen erän jälkeen tilanne oli kutkuttava: 4-3 KrP:lle. Erätauolla sovimme reeneistä tutun panoksen vastustajan kanssa. Kolmannen erän voittaja ottaa kiinnityksen jouluna voittajajoukkueelle lahjoitettavaan juomakoriin.

 

NeTu iski kovaa päälle ollen painostavampi osapuoli. Kova puolustaminen ja Ville Niemen loistava maalivahtipeli pitivät maalintekoaikeet kuitenkin tyhjinä. Viimeisellä minuutilla pelastavaksi enkeliksi nousi Jani Vilenius (1+0), joka oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja pelasti KrP:n voiton siivoamalla pallon sankarillisesti pois oman maalin suulta vastustajan nenän edestä. Olen Jani-fani! Olen Jani-fani! (Riittääkö tämä Jani hehkutukseksi otteluraportissa?) Lopussa Jouni pääsi jälleen yrittämään hallin hiljentämistä, mutta laittoi pallon tyhjän NeTu-maalin tolppaan! No, halli hiljeni silti, tällä kertaa epätoivoisesta  huudosta. Voitto kotiin 4-3. Paikka sarjakärjessä! Onko lohko meille liian helppo?

 

Kolme Jounin vyölaukkua: Jounin tuuletus pelin päättäneessä 14-2 maalissa

Kaksi Jounin vyölaukkua: Tilastointi. Minulta puuttui syöttöpiste, toiselta maali ja joltain jäähy. Uusi digitaalinen pöytäkirjatekniikka = maailman pirstaloituminen hallitsemattomaksi robotiikaksi, jossa ihmiset menettävät koneiden hallinnan.

Yksi Jounin vyölaukku: Missä liene, kapteenin ajatukset, kun vain onnellisena hymyilet, mitään sano et

 

Kolme Jounin tuuletusta: Jounin tuuletus pelin päättäneessä 14-2 maalissa

Kaksi Jounin tuuletusta: Uusien pelaajien sisääntulo

Yksi Jounin tuuletus: Missä liene, kapteenin ajatukset, kun vain onnellisena hymyilet, mitään sano et

 

Venähtäneen otteluraportin vuoksi pistepörssi päivitetään seuraavan turnauksen jälkeen. Tässä sen sijaan lyhyet uusien pelaajien esittelyt:

 

Mikael Lehtonen:

Kuuluisan miehen poika ei ole jäänyt vain paistattelemaan isänsä maineessa. Mikael ”Miksu” Lehtonen luo omaa polkuaan. Miksulla on rentoa lätkäjätkän äijämäistä olemusta, vaikka hän onkin hieman herkistynyt naituaan kauniin vaimonsa elokuussa eräässä lempääläläisessä lasipaviljongissa. Tämä herkkyys alkaa näkyä käsissä nyt, kun paluu lajin pariin on toden teolla alkanut. Oiva comeback Orivedellä.

 

Markus Koskimäki:

Markus ”Monni” ”Make” ”Maakke” (Jounin oma hellittelynimi) Koskimäki on uskomaton kaveri. Mies näyttää harmittomalta kuin Phileas Foggin avustaja Passepartout, mutta iskee kuin Pattismurffi. Markus tekee olemattomasta paikasta vaarallisen ja laukoo oikeasta laidasta suoraan syötöstä tarkasti kuin Wilhelm Tell. No nyt tuli jo kehuttua vähän liikaa. Kentillä ei ylimielisyyttä kuitenkaan esiinny, mutta auton ratissa itsereflektiota voisi käydä.

 

Matti Koskimäki:

Mies kuin veistos. Oma italialaisemme. Totti, De Rossi, Colosseum. Tämä viihdyttävä pelaaja tunnetaan kenties parhaiten ylimenevistä filmauksista, tunteiden kiehumisesta tai mailan paiskomisista, mutta on itseasiassa joukkueemme taitavimpia pelaajia. Matti ”Matti” Koskimäen nopeat jalat, oiva pelisilmä, uskomaton asenne ja huippukunto tuovat meille tällä kaudella pisteitä. Markuksen sukulainen. Tykkää tehdä grilliherkkuja. Herkkyyttä kivenkovaan ulkokuoreen tuovat pienet koirat, joita Matti tykkää syssyisellä säällä ulkoiluttaa.

 

Janne Piiroinen:

Tästä miehestä tulee mieleen yksi sana: Skandinavia. En ole varma onko Janne ”Piiro” Piiroisella sukujuuret Ruotsissa, Norjassa vai Islannissa, mutta viikinkiverta hänessä on. Joukkueemme ainoa rightin puolelta pelaava kaveri. Leppoisa kaveri, jossa on ripaus mystisyyttä, hippusellinen filosofiaa, kourallinen miehekkyyttä ja teelusikallinen kauneutta. Peliäly huippuluokkaa. Muodostaisi Matin ja Markuksen kanssa ykkösketjun, jos olisimme sen heille suoneet, mutta ei pysty.

 

Miika Sainio:

Nuori pellavapäinen Teemu Pukki. Miika ”Pukki” Sainio on äärimmäisen monipuolinen pelaaja. Uskomattomat kädet, nopeat jalat ja jäätävä pelisilmä. Suloinen ulkokuori, mutta kylmä ratkaisija. Hänelle ei voi sanoa pahasti, eikä hyvästi, sillä Miikaa et halua pois joukkueestasi. Ratkaisee KrP II:lle vielä monta pistettä.

 

  • Late

KrP II:n tuhkimotarina hakee vertaistaan

Olen lentokoneessa. Ikkunat ovat kiinni. Koneessa on pimeää. Cabin crew:sta ei ole havaintoa. Olen matkalla Hong Kongin kautta Filippiineille. Olemme juoneet juuri aterian jälkeiset kahvit. Kuppeja ei ole vielä kerätty pois. Otan hörpyn vettä, mutta en uskalla juoda paljoa, ettei tarvitse taas lähteä vessaan. Olo on väsynyt, mutta rauhallinen. Olen viimein saanut itseni rauhoitettua. Mieleni on tasaantunut. Oli otettava etäisyyttä siitä kaikesta, juhlahumusta, onnentoivotuksista, ihmettelyistä, arvostelusta, jatkuvista pysäytyksistä kadulla. Viime kuukaudet ovat olleet hirvittävää härdelliä. Vaikka kuinka pitää itseään vahvana ja tervejärkisenä, ei pää meinaa pysyä kyydissä, kun kiitoradalle ei näy loppua. Sen vuoksi olen ollut hiljaa, useista uteluista huolimatta. Sen vuoksi en ole kirjoittanut otteluraporttia viimeisistä peleistä. Kyllä, juuri siitä ratkaisevasta turnausviikonlopusta, jota niin hehkutin etukäteen.

 

Pyydän anteeksi. Vilpittömästi. Tiedän pettäneeni viisi lukijaani. Samalla toivon ymmärrystä. Ei ole helppoa olla sankari. Sanon sen, vaikka tiedän herättäväni pahennusta. Kukapa ei haluaisi olla sankari? Niimpä. Kyllä minäkin haluan. En vain arvannut etukäteen, millaiseen pyörrytykseen sitä joutuu. Mutta tässä olen ja kirjoitan. Olo on tyhjä. Olo on rauhallinen. Olo on onnellinen.

 

KrP II ei ole vain joukkue. KrP II on joukkue, joka teki urotyön, johon Suomen salibandyhistoriassa harva joukkue pystyy. Ennen viimeistä turnausta saimme tietää, että vääryydet on korjattu. Tuo katala kelju, nimeltään epärehellisyys, yritti viedä meiltä pisteet virheellisellä ottelupöytäkirjamerkinnällä. Hävisimme pelin, mutta hävisimme sen vain siksi, että emme halua osallistua epärehelliseen peliin lainkaan. Vastustajalle oli siis ”vahingossa” merkitty väärä mies ottelupötäkirjaan. Mies, joka ei ole pelannut koko kautena. En tiedä, mitä etua he tällä yrittivät saavuttaa. Tämä ottelu tuomittiin jälkeenpäin meidän hyväksemme 5-0. Siksi kaikki oli mahdollista. Siksi päivä oli vasta aamun saraste, vaikka kausi oli loppuhuipennusta vailla.

 

Viimeiseen viikonloppuun lähdettäessä KrP:llä oli kolme mahdollisuutta, tippua suoraan, joutua karsintoihin tai mikäli pelit menisivät juuri oikein, säilyä suoraan. Tilanteen vakavuuden ymmärrettyämme, kävimme lämmittelylenkillä juuri ennen Ikaalisissa alkanutta peliämme. Ei, kun hetkinen. Meitä oli lenkillä vain kolme, mutta silti. Lenkki kesti noin 8 minuuttia, josta osan tosin kävelimme. Itse käytin 92 euroa palkattomaan vapaaseen, jotta sain töistä vapaata turnauspäivälle. Ei, en väitä, että olisin sen vuoksi sankari. Enemmänkin kyse saattaa olla siitä, että minulla on hitusen harhainen kuva tärkeydestäni joukkueelle.

 

Olen sankari, koska kuulun joukkueeseen nimeltä Nokian kristityt Palloilijat II. Olen sankari, koska sanon niin. Sinäkin olisit, jos sanoisin sinua sankariksi, mutta katsotaan sitä vielä. Osa varmaan odottaa, koska aion kertoa jotakin itse peleistä. Nyt on sen aika. Ensimmäinen peli oli äärimmilleen pingoitettu jännitysnäytelmä aivan, kuten elokuva Dunkirk, jonka juuri katsoin. En ole ennen nähnyt tv:tä tuolin selkänojassa, paitsi kerran.

 

Aamupelissä vastaan asteli Ikaalisten Urheilijat, jotka kävimme viime kauden viimeisessä pelissä voittamassa hiljentäen samaisen hallin monipäisen katsomon. Silloin lapset huutelivat, että teimme vain rumia maaleja. Hienoja maaleja tuskin teimme nytkään, mutta olimme jälleen valmiita hiljentämään katsomon. Tuomarikaksikkona pelissä oli legendaarinen tuomaripari Mika Niinimäki ja Henri Matinlauri. No en minä mitään tuomareita nimiltä tiedä, mutta varmaan ovat legendaarisia kavereita. Pelissä oli kaksi tähteä, puolustaja Juho ”ahteria eteen” Lehtonen (2+0) ja maalivahti ”joukkueen ainoa venyttelijä” Ville Niemi. Raskaan sarjan pelimies Juho esittää vakuuttavia otteita pelistä toiseen. Pahat kielet puhuvat, että jäähypenkiltä otteita on vaikea esittää, mutta antaa puhujien puhua. Juho tekee. Pääasia, että jotain tapahtuu. Kymmenennellä minuutilla alkoi tapahtua. Juho painoi KrP:n 1-0 johtoon Edwin Paston (0+1) syötöstä. Tiukasti puolustanut KrP pysyi 1-0 johdossa megalomaanisesti torjuneen Niemen johdolla kolmannen erän puoliväliin saakka, kunnes Juho ”kulmavääntö” Lehtonen iski toistamiseen loistavalla kudilla KrP:n 2-0 johtoon Juho Väinölän (0+1) syötöstä. IkU kavensi vielä kaksi minuuttia ennen loppua. Viimeiset minuutit olivat hurjaa puolustustaistelua. Laukaus. Villen hanska heilahtaa. Laukaus. Kapteeni Jaakko valli ottaa fantastisella reidellään pallon vastaan. Laukaus.  Pusan Olli jännittää vatsalihakset pallon tielle. Vihellys. Tuhkimotarina on valmis alkamaan.

 

Juuri ennen toista peliä meille selvisi, että myös suora säilyminen on mahdollista, kun jo tippumisen varmistanut Pirkat väänsi voittoja meille ratkaisevista vastustajista jollain ihmeen keinoilla. Toisesta pelistä oli tuleva spektaakkeli. Kaksi joukkuetta, jolla oli suoran säilymisen mahdollisuus. Replay oli hitusen ymmällään, miten tämä voi olla mahdollista, kun KrP II piti olla ulkona jo ennen viimeistä turnausta, mutta me vain hymyilimme tyytyväisinä. Yllättävät paineet näkyivät RePlayn pelaajien harteilla, ranteissa, jaloissa sekä aivoissa. Lähtökohtaisesti taitavampi RePlay oli alusta asti vaikeuksissa kristittyjen palloilijoiden määrätietoisen armeijan edessä. ”Lempäälän Lätti” Markus Lätti (2+0) laittoi luun kurkkuun kahdeksannella minuutilla. 2-0 yhdeksännellä minuutilla. En saa selvää kuka teki, mutta joku numero 22 (2+1). Jaa no voisi ottaa selvää, kun noin kovat tehot. Tuomas Töyrylä!! Ai että, siinä on kova pelimies. Hyvä Tuomas. Kolmannellatoista minuutilla Lätti toistamiseen.

 

Ensimmäinen erä sai RePlayn tärisemään, mutta joukkue kokosi rivinsä ja nousi tasoihin. Näinkö tuhkimotarina kokisi karvaan päätöksen? No ei. Joukkueemme pelastajiksi viime kaudella saapuneet Tuomas Töyrylä ja Juho Väinölä (1+1) varmistivat maaleillaan KrP II:n uskomattoman voiton kauden tärkeimmässä paikassa. Pelin jälkeen jäimme vielä jännittämään muiden pelien tuloksia. Sitten valmentaja Jouni ”yli” Yli-Korpela laittoi viestin: ”Se on pojat kuulkaas sillä lailla, että säilyimme suoraan”. Tieto otettiin toki ristiriitaisesti vastaan. Tavoitehan oli karsinnat jommassakummassa päässä sarjataulukkoa pelimäärän maksimoimiseksi. Päätimme kuitenkin juhlia.

 

Ymmärtänette nyt hiljaiseloni. Voiko ihmisen elämä jännittävämmäksi enää mennä? No joo Batmanilla oli kyllä tosi jännät paikat, kun se oli siellä rotkossa ja sitten, kun destiny of Gotham City Bane oli siellä stadionilla, mutta silti oli tosi jännä tämä meidän kauden huipennus.

 

Lopulta mielenkiintoisen käsikirjoituksen, jollaista edes Agatha Christie ei voisi keksiä, jälkeen karsijan paikalle joutui Soittorasia II ja samoihin pisteisiin jäänyt RePlay tippui suoraan meidän ollessa pisteen edellä näitä heikosti pelanneita joukkueita. Soittorasia II näemmä räpelsi itsensä tippumiskarsinnoista alas 5-divisioonaan. Terveisiä vaan sinne 😊 Lähdemme joukkueen kanssa Himokselle juhlimaan 4-divisioonapaikkaa! Kippis!

 

1 Jounin vyölaukku                  Tavoite ei täyttynyt

2 Jounin vyölaukkua                Kioskia ei tällä kertaa Ikaalisten hallilla ollut

3 Jounin vyölaukkua                Vastustajien yllättävän heikko taso

 

1 Jounin tuuletus                     Juho Lehtonen sekä kaksikko Tuomas Töyrylä & Juho Väinölä

2 Jounin tuuletusta                  Ville Niemi

3 Jounin tuuletusta                  Markus Lätti – pistepörssin ylivoimainen voittaja. Moni miettii varmasti, millä järjellä. No ei ainakaan järjellä. Komea suoritus tältä öö noin 40-vuotiaalta  (?) huulenheittäjältä!

 

Joukkueen pistepörssi

 

  1. #33 Markus Lätti 14+15 = 29
  2. #22 Tuomas Töyrylä 14+7 = 21
  3. #17 Perttu Mäkelä 11+10 = 21
  4. #11 Pekka Antinmaa 9+4 = 13
  5. #14 Olli Pusa 3+5 = 8
  6. #25 Lauri Hietala 3+4 = 7
  7. #29 Mikko Kinnunen 2+5 = 7
  8. #20 Juho Lehtonen 4+2 = 6
  9. #39 #89 Pasto Edwin 3+3 = 6
  10. #32 Juho Väinölä 2+4 = 6
  11. #15 Jani Vilenius 1+5 = 6
  12. # Jarkko Järvinen 2+3 = 5
  13. #12 #39 Jaakko Valli 2+2 = 4
  14. #91 Roni Luojus 2+2 = 4
  15. #18 Ossi Mäkinen 2+1 = 3
  16. #38 Tatu Heinola 1+2 = 3
  17. #67 Korpela Arttu 2+0 = 2
  18. #77 Kekoni Taneli 2+0 = 2
  19. #10 Kuntoutuva pelaajavalmentaja Jouni Yli-Korpela

KrP II hävisi jälleen taistelun, mutta sota jatkuu yhä

Klo 17.30 – Kevät 1944 – Karjalan kannas

 

”Siellä oli jo paljon niitä ryssiä. Menin edessä olevalle suolle, jonka laidassa oli ilmoitus: miinoitettu alue. Tulin suoraan vihollispartion eteen, heitä oli 5-6 miestä. Ehdin ampua yhden, vaan kun ei ollut konetuliasetta, sain sellaisen kuulasateen. Tuntui vain housujen lahkeessa, kun kuulat pyyhkivät kankaan reunoja. Yksi konepistoolin luoti läpäisi takataskussa olleen kukkaroni rautaleuat, jotka veivät voimaa niin paljon, että se läpäisi peräsuolen ja jäi siihen. Tunsin, miten sellainen kuuma poltto tuntui vatsan alapuolella, ajattelin, että nyt siellä on tapahtunut jotain pahempaa, ja kun vihollinen oli tulossa perässä, vedin aseen kohti omaa päätäni. Aijoin jo laukaista, kuitenkin ajattelin, että koetan ensin pääsisinkö kävelemään. Koska tuntui, että pääsisin eteenpäin.”

 

2018 tammikuu – tilannekatsaus

 

Näin kirjoitti isoisäni Arvi Hietalan kaveri Eero jatkosodan kokemuksistaan. Tilanne oli eittämättä kurja ja kuvastaa hyvin tämän hetkistä joukkueemme tilaa. Nokian KrP II:n tilanne on, jos ei nyt aivan yhtä kurja niin vähintäänkin tukalahko. Kausi 2017-2018 on ollut miinoitettu. Syksyn kolmesta parhaasta pistemiehestä kolme parasta pistemiestä on loukkaantuneena. Pekka astui miinaan Kaukajärvellä (virallinen syy: alavartalovamma). Lätti astui miinaan pulkkamäessä, jonka jälkeen sai luodista Raholassa (virallinen syy: ylävartalovamma). Mikon jalka on astunut niin moneen miinaan, ettei mies muista moneenko (virallinen syy: alavartalovamma). Pekan nopeutta ja intoa ei korvaa kukaan. Samalla hyökkäysduon toinen puolisko Perttu jäi orvoksi. Mikon pelisilmää emme ole onnistuneet paikkaamaan. Lätin pelisilmä taas vaurioitui hänen saatuaan kovan tällin poskipäähän, jonka jälkeen nenän niistäminen aiheutti pelisilmän turpoamisen (tämä on tositarina). Lätin pisteet ja vitsit ovat jääneet turnauksista pois. Kaiken kukkuraksi Ossin yövuorot jatkuvat ja Juho jr. on varusmiespalvelussa kouluttautumassa Venäjän uhan varalta. Harmi, sillä meidän sotamme käydään nyt.

 

Klo 13.00 – ensimmäiset pommitukset

 

Paikkausta olemme onneksi saaneet nuorista sotilaista, jotka ovat ensi kertaa rintamalla. KrP:n junioreista lainatuilla pelaajilla löytyy lapsenmielistä intoa tarttua kivääriin, mutta kuinka käy tosipaikassa? No aika hyvin kävi Ikaalisten taistelussa 28.1., mutta sekään ei riittänyt. Rintamat ovat sortumassa. Ikaalisiin KrP II lähti kahdella ketjulla ja pelasi sodan parhaat taistelunsa huomioon ottaen vastustajien ennakkoon koulutetumman ja paremmin varustellun miehistön. Ensimmäisessä taistossa SB Lujaa vastaan KrP II roikkui pitkään mukana, mutta kun ei riitä niin ei riitä. Ilmari Hietala pelasi maalilla ehdottomasti kauden parhaan pelinsä. Kahden erän jälkeen peli oli vielä 1-3. KrP:n 1-1 tasoituksen ja joukkueen ainoaksi maaliksi jääneen pöntön juonivat Lauri Hietala (0+1) ja Perttu Mäkelä (1+0). Tässä syntyi todennäköisesti uusi seuraennätys, historian nopein ylivoimamaali. Pallo vietiin kulmaan, Tuomas Töyrylä pisti rullan pyörimään, syöttö Laurille vasempaan laitaan, jatko keskelle, josta Perttu iski suoraan syötöstä pallon maaliin. 10 sekuntia. Ottaen huomioon toimitsijoiden hitaan nappulakäden, aika oli todellisuudessa varmasti tätäkin kovempi.

 

Klo 13.30 – rintamalinjat sortuvat

 

Viimeisessä erässä Luja sinetöi 1-4 lukemat. Loppu kymmenen minuuttia oli tasaista taistelua, mutta Luja loi alusta loppuun asti vaarallisemmat maalintekopaikat ja ennen kaikkea viimeisteli murhaavasti. Ilmari otti hienosti Lujan poikkisyötöistä syntyneitä laukauksia kiinni. Harmi, ettei joukkue voinut auttaa hyökkäyspäässä enempää. Tappio. Vankileirille.

 

Klo 14.30 – 15.30 – muonitus

 

Klo 16.00 – välirauha on ohi

 

Ensimmäisestä pelistä miesluku harveni yhdellä, kun raamikas reservin luutnantti Olli Pusa lähetettiin kenttäsairaalaan. Edessä oli ensimmäistä vastustajaa pykälän heikompi, mutta ennakkoon (yllättäen) meitä vahvempi LeTo. Jotakin uutta oli keksittävä. Komppania oli kutistunut 10 mieheen ja kahteen maalivahtiin. Vasta tulikasteensa saaneella junioriosastolla syntyi idea. Tehdään kaksi kenttää, joista toisessa pelaa alle 20-vuotiaat ja toisessa yli 30-vuotiaat. Tämä oli hurja, mutta varteen otettava ehdotus. Tästä voisi syntyä tervettä kilpailuasetelmaa kahden kentän välille. On pohdittu, että talvisodankin menestys perustui ”talvisodan hengen” sijaan pitkälti eri joukko-osastojen keskinäiseen kilpailuun, sillä yksi osasto koottiin yhdeltä kylältä tai alueelta. Haluttiin olla naapurikylää parempi. Molemmissa lienee totuus. Nokian kristittyjen Palloilijoiden hengen lisäksi päädyimme tähän kilpa-asetelmaan. Maalin suulle asteli Ville ”Mannerheimin linja” Niemi.

 

16.09 – vihollinen iskee

 

Voi herranen aika, että me hävisimme tämän taiston. Siis me -87 ja aiemmin syntyneet. Peli oli todella tasainen. Ennakkoon olimme huolissamme junioreiden puolustuspelistä, mutta se näytti kestävän. Kuin elokuvan käsikirjoituksesta, suurin virhe sattuikin kentän kokeneimmalle ja vieläpä kapteenille Jaakko Vallille, jonka nimeä en haluaisi tässä erikseen mainita. Turvallisuussyistä. Maalin kulmalla kapteeni pelästyi lähelle osunutta kranaattia ja huitaisi pallon rystyllä omaan maaliin. Hän yritti ilmeisesti huitaista pallon pois vihollisen ulottuvilta maalin taakse. Ketään ei tässä lähdetä syyttelemään, mutta kutsu käy sotaoikeuteen.

 

Pelissä mentiin maaleitta aina kolmannen erän ensihetkille asti, jolloin vihollinen iski toistamiseen. Maalinsuulla Mannerheimin linja kesti niin hyvin kuin kestää voi. Ville Niemi pelasi erinomaisesti ja piti KrP:n iskuetäisyydellä. Ja sieltä iskettiinkin. 1-2 kavennuksesta vastasi juniorikentän Tuomas Töyrylä (2+0) ajassa 34.48. Syöttäjäksi merkittiin KrP:n junioreista ensimmäistä kertaa miesten peleihin nostettu Roni Luojus (0+1). Kolmannen erän yhdeksännellä minuutilla LeTo iski 3-1 johtoon komealla sivalluksella. Kolmas maali konkarikentän piikkiin.

 

Lopussa yritettiin ilman maalivahtia. Esiin astui jälleen Tuomas Töyrylä, mies, jonka harteille on poissaolojen myötä kasattu rinkkakaupalla odotuksia (jos et tiennyt, niin tiedät nyt). Tuomas iski KrP:n puoli minuuttia ennen loppua maalin päähän. Tasoitusta haettiin ennen näkemättömällä innolla ja pallo saatiin vielä viimeisellä sekunnilla LeTon maalialueelle, mutta ei. Ei niin ei. Tappio. Juniorikenttä +2, konkarikenttä -3. Saanen sanoa, että tässä nyt oli vain epäonnea.

 

Klo 17.00 – ankarat rauhanehdot

 

Nyt ollaan tukalassa tilanteessa. KrP II on kahden pisteen päässä paikasta, josta ei tipu suoraan 5-divisioonaan. Positiivista on se, että tulevat 6 peliä ovat vastustajia ”helpommasta” päästä. Kaikki on aivan varmasti mahdollista, niin tippuminen kuin säilyminen. Peli-ilme oli viikonloppuna loistava. Valitettavasti viime aikoina on esiintynyt myös rintamakarkuruutta, mikä toki hankalassa tilanteessa on ymmärrettävää.

 

Raportin alussa mainitsemani Eero joutui jatkosodan lopulla venäläisten vangiksi. Ankarissa olosuhteissa meinasi toivo mennä ja luovutus täyttää sielun. Nälkä ja kylmyys piinasivat. Eero pysyi vankileirillä hengissä varastamalla joskus perunaa pellolta. Kerran hän imeskeli päiväkausia löytämäänsä lehmän lapaluuta. Toivo oli mennä. Sitten hänen katseensa osui lattialla lojuneeseen paperinpalaan, jossa oli Raamatun sanat: ”Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset ja rukouksessa kestävät”. Eero selvisi ja pääsi palaamaan kotiin Lapualle.

Rohkaiskaamme toisiamme vielä kerran. Minä uskon huomiseen.

 

  • Late

 

1 Jounin vyölaukku: Ikaalisten ostoskeskuksen kenkien alla nariseva lattia

2 Jounin vyölaukkua: maalintekoropleemit

3 Jounin vyölaukkua: jatkuva, ainainen sekä toistuva häviäminen ☹

 

1 Jounin tuuletus: pistepörssi on jälleen helppo päivittää

2 Jounin tuuletusta: juniorikenttä

3 Jounin tuuletusta: maalivahtipeli

 

Joukkueen pistepörssi

 

  1. #33 Markus Lätti 6+8 = 14
  2. #11 Pekka Antinmaa 9+4 = 13
  3. #17 Perttu Mäkelä 4+6 = 10
  4. #22 Tuomas Töyrylä 8+3 = 11
  5. #29 Mikko Kinnunen 2+5 = 7
  6. #14 Olli Pusa 3+3 = 6
  7. #25 Lauri Hietala 1+4 = 5
  8. #91 Roni Luojus 2+2 = 4
  9. #18 Ossi Mäkinen 2+1 = 3
  10. #20 Juho Lehtonen 2+1 = 3
  11. #39 Pasto Edwin 2+1 = 3
  12. #12 #39 Jaakko Valli 2+1 = 3
  13. #38 Tatu Heinola 1+2 = 3
  14. #32 Juho Väinölä 1+2 = 3
  15. #15 Jani Vilenius 1+1 = 2
  16. # Jarkko Järvinen 1+1 = 2
  17. #67 Korpela Arttu 1+0 = 1